2014-07-30

Hupparitunikat ja leggareita syksyksi











Kyllä se syksykin sieltä kuulemma joskus saapuu, 
vaikka näillä helteillä ei sellaista uskoiskaan.

Syksyä ja Helmin kerhon alkua ajatellen ompelin uusimman ottobren Sweet Banana- kaavalla hupparitunikan.
Tässä tuli monta uutta asiaa, joita en oo koskaan tehnyt. 
En oo tehny hupparitunikaa, 
enkä koskaan ikina kuvitellut ompelevani ihkaoikeaa nappilistaa!
Jotenkin musta tuntui että tuo Ottobren nappilista ohje oli jotenkin monimutkainen. 
Muualla oon kyllä nähny helpompiakin tapoja tehdä sellainen.
Mutta ihan kiitettävästi se onnistui kuitenkin.
Mutta suuren suuri kunnia uudelle ompukoneelleni, 
Rouva Elna Chic tikkas kaksoisneulalla kuin unelma! 
En olisi voinut moista kuvitellakkaan vanhalla Brotherillani!
Kyllä vain kannatti viimeiset säästönsä laittaa kunnon koneeseen. 
Lisäksi ompelin samaisen lehden kaavoilla leggingsejä, 
kaavasta poiketen jätin rypytyslangat lahkeista pois ja hyvin toimii noinkin.
Vyötärölle laitoin korkean resorin, niin ei napa eikä selkä vilku ja vilustu.


Noh, sitten ylpeänä tätä settiä isännälle esittelin.
Niin kuului kysymys, että teetkö Hertallekki?
Niin, no voisin kai.
Ja niinpä sitten muokkailin peruspaidan kaavaa tunikamittaiseksi,
takaa pidemmäksi.
Lisäsin samanlaisen nappilista kun Helmin tunikassa
ja hupun leikkasin hiippamalliseksi.
Eikä nyt leggareitakaan voinut jättää tekemättä, 
joten parit sellaisetkin.

Nyt on taas muutamat vaatteet syksyä ajatellen ommeltu. 
Vielä kun ehtisin parit vetskarihupparit typyille ommella,
 ennenkö tämä yksi masukki täältä masusta tahtoo maailmaan.
Siihen voi toki mennä vielä viikkoja. :) 

Lämpöisiä päiviä teillekkin!
 
Täällä ei paljon jakseta mitää ihmeellistä touhata, 
kasvatan vain mahaani aurinkotuolissa pihlajan katveessa, 
koitan välillä kutoa silmukan tai pari 
ja öisin tai varhain aamulla, kun ei vielä oo niin kuuma, eikä uni oikein maistu,
koitan ommella sauman tai pari.
Tälläistä leppoista äitiyslomaa siis. :) 
kohta taas ollaan kädet täynnä muita hommia kuin käsitöitä.
Toivottavasti silti ehdin uutta Rouva Chiciä vähän ajeluttaa,
onhan se sellaista äidin omaa aikaa,
terapiaa
ja hermojen lepuuttamista.