2014-05-20

Pienen ihmisen mekko ja viirinauha


Huomenna näen mun ekan täditettävän ekaa kertaa! 
Ja koska Pieni Täydellinen ihmisen alku tarvitsee jotain kivaa viemistä,
niinpä...


...kaivelin puuvillalankaa ja koukun ja aloin hommiin. 
Päätin että syntyy mitä syntyy.
Syntyi mekon helma,
farkun näköisestä puuvillasta vuoritettu yläosa
ja kirppari vetoketju niskaan.
VALMIS!
En osaa päättää kaipaako se vielä jotain.
Mitä te ootte mieltä?

Jotain pientä helmaan?
Tai miehustaan?
Tai kentis jonkun nauhan?

No joka tapauksessa,
vaati se sitten mitä tahansa tai oli vaatimatta.
Paketissa se jo on. :)


Eilen illalla puuvillalangan lopuista muotoutui viirinauha,
ystäväni ideaa kopioiden.
Eiköhän näillä päästä alkuun tuon täditettävän lahjuksissa. ;) 


Ja kyllä, täälläkin helle hellii, 
Kesävarpaat maalattu,
mekot kaivettu kaapista
(omat tosin vielä kankaina hyllyssä),
sandaalit, huivit ja hellehatut,
kaikki lojuu pitkin kodinhoitohuonetta.
Mennään ulos ja mennään sisälle.
Sitä se on tämä kesä.
Lattiat hiekanpölyssä kun ei muista aina niitä kenkiä riisua kiikuttaessa niitä valkoisia aarrekiviä äitille nähtäväksi.
Tai kukkia, Voikukkia ja Lemmikkejä, suloisesti pienessä kädessä kiikutetaan maljakkoon.
Tai oravanhäntää, jota ne tänään mulle kiikutti nähtäväksi!!
Välillä taas karkittaa niin, että on otettava nuorimmainen suoraan vaunuista päikkäreiltä autoon ja ajettava kaupan kautta syömään ystävän verannalle murut
(Ettei niitä yksikseen kaikkia syö!).
Ja välillä on leivottava kakunpohjat jo viikonloppua odottamaan.
Sitä se on,
tämä meidän viikko.