2014-01-29

Neitimme neljä vee! ♥


4 vuotta sitten annoit odottaa itseäsi 2 päivää yli lasketun ajan.
Taisit olla silloin jo haaveilija ja haahuilija, jollainen edelleen olet.
Lopulta kun annoit merkkejä tulostasi lähdimme aamulla kohti Seinäjokea. 
Se oli yksi elämäni pisimmistä matkoista,
muistan kuinka 5 minuutin välein puristin sormeni nyrkkiin ja painauduin yhä tiukemmin kiinni auton penkkiin.
Join pillimehun.
Lopulta olimme perillä.
Metrit autolta synnytysosastolle olivat myös elämäni pisimmät metrit. 
Pakkanen paukkui ja luonto näytti talvisen mahtavuutensa.
Pakkasta oli parhaillaan -32 astetta kun ajelimme kohti synnytys sairaalaa.
Vihdoin 16 tunnin työn jälkeen, saimme kuulla palkinnoksi kaikesta sinun sulosointuisen kirkaisun astuessasi lämpöisestä ja pehmeästä pesästä tänne kylmään ja kovaan maailmaan.
Voi kunpa osaisinkin ja pystyisinkin sinut pitää erossa kylmältä maailmalta!
Miten voikaan lapsi olla näin kaunis!
Ryppyiset sormesi, täydelliset kyntesi, leuka, jonka perit äidiltäsi ja nuo silmät, silmät johon rakastuin jo 7 vuotta sitten, silmät jotka perit isältäsi.
Täydellinen!
Meidän ikioma! 
Tyttäreni, olet nimesi veroinen.
Helmi, olet helmi! 

Kaukaiset kummit muistivat IHANALLA paketilla. Creamin mekolla ja POPin sukkiksilla. IHANAT IHANAT IHANAT! 

Haparoivina tuoreina vanhempina yritimme hoitaa sinua. 
Ja ihan kohtuullisesti olemme kai tähän asti onnistuneet, koska olet täydellinen edelleen!


Rauhallisen haahuilijahaaveilija luonteen olet tainnut periä isältäsi, mutta pikaisesti myös tulistut, niinkuin äitisi.
Rakastan kuunnella lauluasi, laulat aina ja keksit lauluja kaikesta.
Jos aina oikeat sanat ei muistu mieleen, niin ei hätää keksitään tilalle omat ja paremmat. 
Olet myös mahdoton puhumaan. 
Kyselet, puhut ja kyselet kyselemisen jälkeenkin vielä puhut.
Nytkin tällä hetkellä yrität sekoittaa keskittymistäni puhumisellasi.
Olet ihailtavan huolehtivainen,
huolehdit tavarasi useimmiten paikoilleen,
huolehdit pikkusiskostasi,
varmistat ettei hänelle satu mitään,
huolehdit ettei pikkusisko tee pahojaan.
Välillä kyllä innostutte yhdessä kehittelemään jotain kivaa äidin päänmenoksi.
Rakastat piirtämistä, luistelua ja iskän moottorikelkkaa.
Rakastat renkaissa roikkumista, hernekeittoa ja leipomista.
Rakastat myös Ranea (kissaamme), askartelua ja isoäidit kolmioita. ;)
Olet kaikinpuolin mainio tyyppi!



Runo, jonka Helmin kummitäti luki ristiäisissä.

Me isäsi kanssa seisottiin 
käsi kädessä tässä 
ja juteltiin ihan hiljaksiin: 
"No nyt se on elämässä." 

Sinä olit ihan pikkuinen 
ehkä viikon vanha vasta. 
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten 
kai ympäröi tätä lasta, 

ja perhoset, lintuset untuvapäät 
tuntuu lentävän korin yllä." 
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?" 
Ja minä: "No ihmeitä kyllä." 

Sinä olit se ihme tietysti 
vaikka poruun puhkesitkin. 
Imit minusta maitoa nälkääsi. 
Minä ilosta nauroin ja itkin. 

"Sill' on ripsissä tähden säkenet", 
isäs naurahti ja keksi: 
"Sen varpaat on puolukan raakileet." 
Ja hän puki sinut puhtoiseksi. 

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen. 
Löi kolmisin sydämemme. 
"Tästä tulee kai hyvä ihminen", 
me puhuttiin toisillemme. 

Kaarina Helakisa 






Meidän oma nappisilmä jo 4 vee! 
Kaverisynttäreillekkin kutsuja askarreltiin jo monta päivää, kunnes ei enää jaksanut loppuun asti ja käski äitin laittaa viestillä kutsut. 
Niinpä, joskus voi mennä sieltä mistä aita on matalin, eiks jee. :)