2013-05-29

Ryytimaa

Lavakaulus, pari kottikärryllistä multaa ja muutama siemenpussi. Eipä siihen paljon muuta tarvittu, minun tai siis meidän pieneen ryytimaahan. Vähän salaattia porkkanaa (epäilempä, että porkkanalle tämä on hieman liian matala kasvualusta, mutta koitetaan mitä niistä syntyy), basilikaa, ruohosipulia ja pari tomaatin tainta. Isäntä teki ja laminoi kyltit, pitäisi kestää kaikki tuulet ja tuiskut ja vähän huononäköisempikin näkee varmasti, mitä meillä kasvatetaan, on kylteillä sen verran kokoa. :) Minä ja minun vihreäpeukaloni, taitaapa joka kasvi ja taimi kuoleentua ennenaikojaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää.
Toisaalta eihän sitä muuten opi, kun tekemällä ja koittamalla. 


Kesäkukkiakin haettiin tyttösten kanssa, Helmi sai päättää. Ja tietenkin räikeintä pinkkiä mitä kaupasta löytyi. Tuota minäkin olisin ottanut jos olisin saanut päättää. Vähän väriä elämään. :)

Helmin täyttämään pikkusankoon unohtui kukkanen ostaa, täytyy joku päivä tehdä uusi kukkakauppa reissu.


Onnea on oma piha. Vaikkakin keskeneräinen, mutta oma kuitenkin. 


Onnea on myös kaksi neitosta, joista toinen on pihalla auttamassa(lue: häiritsemässä ja höpöttelemässä hiljaiselle sähkömiehelle) sähkömiestä ja toinen itkee hampaitaan. 

Taidampa minäkin siirtyä pihalle jotain krassuttelemaan. 


2 kommenttia:

  1. Ihania kukkia keskeneräisyyden keskellä. Ja ryytimaankin ystäväinen on saanut aikaseksi. Lupaan minäkin ensi vuonna kokeilla äärirajojani ja edes minttua kasvattaa. :) Kiitos kun muistutit, että keskeneräisyys ei ole valinta vaan pakollinen välietappi. Ja se on vain hetken. Kesä kesältä valmiimpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me vielä viherpeukaloina kehitytään, vai mitä! :) Ollaanhan me ompelijoina ja kutojinakin kehitytty. Niin, ei kaiken tarvitse olla valmista heti, koko loppu elämä on aikaa valmistella niitä keskenerisyyksiä. Nautitaan hetkestä! :)

      Poista