2014-12-14

Tyttöjen joulumekot





Viime vuotiset Joulumekot (klik)
alkoi olemaan tunikamittaiset.
Kainaloista ei kuitenkaan onneksi kiristänyt, joten käytössä ovat edelleen leggareitten kanssa.

Kun näin Verson puodissa tätä sydän trikoota myynnissä, oli pakko klikkailla palanen meillekkin, etten vain jäisi ilman! 
Näin heti kankaan kellohelmaisena mekkona.
Joka pikkutytön unelmana!
"Äiti, tän kaa voi pyöriä" totesi tyttönen sovittaessaan mekkosta ekaa kertaa. 

Kaula-aukko ja hihan pyöriöt on Ottobren Hoops-kaavasta, molemmille kokoa 110. Muuten onkin sitten oma sävellys.
En meinannut millään tajuta, että miten ihmeessä saan sydämet koko helmaan oikein päin, 
kunnes aikani kangasta pyöriteltyäni tajusin, että eihän niitä voikkaan saada, jos täyskellokelman tekee! :D

Näillä meillä sitten pyörähdellään tämä joulu! 
Ja kun vaihtaa alle vaikka sinapin tai sammalen väriset sukkikset, niin avot!
Ei ookkaa enää niin jouluiset ja voi käyttää muulloinkin.

Näillä keleillä ja tällä pimeydellä olen alkanut vakavasti harkitsemaan lisäsalaman ostoa. Liikkuvien kohteiden kuvaus on ihan surkeeta! 
Ehtisköhän vielä toivoa pukilta? 
Hmmm, en tiiä osaisko sitä käyttää ja tulisko sille niin paljon käyttöä, että sellaisen oikeasti tarvis..

2014-12-13

Pöytäliinasta jouluverhot




Joulu valmisteluja täällä touhaillaan aina silloin kun ehditään.
Siivot on aika hyvällä mallilla, leipomuksia ja lihapullat vielä, niin sitten saa joulu tulla. 
Saunankin tuo Ukkokulta hääpäivä lahjaksi jynssäsi lattiasta kattoon. 

Äiti oli yhtenä päivänä löytänyt kirpparilta parilla eurolla pöytäliinan, johon oli joku käsin virkannut pitsit.
Liina oli minun onnekseni liian pieni hänen käyttöönsä, joten sain sen!
Halkaisin liinan ja ompelin tankokujat
ja 
kappas,
uudet jouluverhot on valmiit 
ja joulutunnelma taattu! 

Kiitti Äiti! 

P.s. Miten voikaan piristää keskellä ankean harmaata maanantaita kukkakimppu, jonka Ukkokulta tuo ruokatunnille tullessaan ihan ilman syytä! 

2014-12-10

Viiksitonttu



PsssSST.
Onko teillä näkyny jo tonttuja?
Meillä on!
Ja jättivät paketitkin takapihalle!
Niin kilttejä kai ollaan oltu.
Ystäväni jarjesti meille kivan tonttuillan, jossa ihan oikeat tontut kurkkivat ja vilahtelivat ikkunoissa!
Niin jännää oli, että tais ihan jo vähä tyttösiä pelottaakkin. ;)

Samainen ystäväiseni-ihanaiseni sai tälläisen viiksitontun joulukalenterista yhtenä päivänä.
Kahde Vaiheilla-blogissa tähän törmäsin ja kun oikein ohjekkin oli rustattu, niin ihan pakko oli kokeilla.
Aika miehekäs vai mitä? 
Ohjeessa viikset oli kirjottu, mutta ajattelin päästä helpommalla ja liimasin viikset vanhasta nahkatakista.

Hauskaa miten samoilla linjoilla tämän kalenterin kanssa mennään!
Eilen ystäväni luukusta paljastui lasipurkissa värkit suklaakekseihin 
ja
tälle päivälle oli ystäväni laittanut minulle lasipurkkiin suklaamuffinien aineet! :D
Ei muuta kun leipomaan,
mutta ennen sitä unten maille ja jännäämään mitä huomisesta luukusta paljastuu. :) 

2014-12-08

Pussukka joulukalenteriin





Yhdestä kalenterin luukusta paljastui ystävälleni tälläinen pieni pussukka.
Toivottavasti löytyy käyttöä. :) 

2014-12-05

Vanha kaappiHerra mustaksi






Tämä lipasto on yli sata vuotta vanha!
Painaa niin ettei sitä jaksa yksin liikutella.
Vanha omistaja oli tuunannut lipaston "muka vanhan näköiseksi".
Omaa silmää se ei enää miellyttänyt,
mutta kaapin muoto ja etenkin nuo tassut sykähdyttävät niin ettei myynti tullut kuuloonkaan. 
Ja syöhän se sisäänsä valtavan kasan tavaraa!

Niinpä kun näin PikkupirtinLotta-blogissa kaapin, joka oli käsitelty mattamustalla maalilla, uskaltauduin ehdottamaan maalausta perheen päälle.
Ja tuohan innostui.
Kävi jopa hakemassa itse maalit!

Vähän jännitti kun eka maali veto vedettiin. Mutta kun tulos näytti niin upealta, niin uskallettiin sutia loppuun asti.

Siitä tuli upea!
Vanha kaappiherra sai vähän asennetta ja rouheutta.
Tykkään!

Kaapista puuttuu vielä vetimet, jotka jo kyllä tuolla odottavat laittoa.
Mustat nekin.


2014-12-03

Joulukalenteri ystävälle




Joulukalenteri.
Mikä ihana syy aikuistenkin leikkiä!
Jännittää
ja 
odottaa seuraavaa aamua.
Vatsanpohjassa kutkutellen aukaista kääröä 
ja huokaista ihastuksesta, miten toinen on keksinyt luukkuun jotain ihanaa!

Tehtiin hyvän ystäväni kanssa toisillemme joulukalenterit.
24 pakettia, yksi jokaiselle päivälle.
Tarkoituksena tehdä suurin osa itse, ostaa kirppareilta jotain jos sattuu vastaan. Tai sitten jotain kierrätettyä.
Lahjan ostoarvo saa olla ihan maximissaan 5e (mieluiten ei kuitenkaan kuluteta tähän rahaa ostamalla mitään uutta)!
Itse tehdyn lahjan arvoa ei voi mitata rahassa, joten nämä kalenterit on arvokkaita! 


Ompelin paketeille pussukan Eurokankaasta ostetusta mustavalkoisesta napakasta puuvillasta,
vuoritin Cittarin alekorista löytyneellä kaitaliinalla.
En tiedä miksi ystäväni pyrskähti nauruun, tämän nähdessään! :D
Ehkä se vielä selviää..! ?

Vain pienen osan lahjoista kuvasin ja ehkä ne päätyvät tänne blogin puolelle aikanaan.
Ekalle päivälle kudoin patalaput matonkuteesta, ettei piparin paistossa pala sormet.
Eilisestä luukusta paljastui herkkulahjakortti ja vein ystävälleni tuoreet sämpylät.
Tälle päivälle oli kämmenekkäät, jotka täälläkin on vilahtanut.

Itse olen saanut jo vaikka mitä ihanaa. Adventtikynttiläkipon, Itsetehdyn!
Kuusenkoristeita. Itsetehdyt!
Pyyhenipsun. Itsetuunatun!

Wau! 
Tuskin maltan odottaa huomista ja seuraavia päiviä! 




2014-11-29

Kuolalaput





Täällä blogin puolella päivitellään vähän verkkaiseen tahtiin.
Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, mutta aikaa koneen ääressä istumiseen ei tahdo löytyä.
Ja jos joku pieni rako löytyisikin, niin silloin joku on pyytämässä syliin, penkomassa luvatta keittiön kaappeja tai sotkemassa vessan vesihanalla tai äitiä tarvitaan riitojen selvittelyyn, takapuolien pyyhkimiseen, nenien niistämiseen tai muuten vaan äitin huomio yritetään kääntää johonkin tärkeämpään..
Ymmärrätte varmaan. ;) 
Joten joskus, kuten nyt, on uhmattava yöunia, että aikaa on tälle mukavalle harrastukselle, bloggaamiselle.
Toivottavasti te silti pysytte sielä ruudun toisella puolella, vaikkei niin usein "nähtäiskään". :)


Eräälle Pikku Miehelle tein kuolalappuja, koska kuulemma paita on useamman kerran päivässä napaan asti märkä.
Toivottavasti nämä estävät kastumista edes hiukan. 

Päällikankaat kaivoin tilkkulaatikosta ja ovat kaikki trikoota. 
Takapuolelle hain paikallisesta kangaskaupasta microfleeceä, joka hidastaa kosteuden siirtymistä vaatteeseen.
Niskaan laitoin pari nepparia, että on vähän säätövaraa. 

Malli on tuollainen, joka jää rypylle ja kuola stoppaa siihen, 
Kaavan löysin täältä.

Näitä tarvii varmaan parin kuukauden päästä tehdä tuolle meidänkin pikkumiehellekkin, 
aika käteviä.

P.S. Lupaan teille pian sisustusjutun, oon niiin innoissani!
Nähdään!